Naurettavia nähtävyyksiä

USA:ssa on paljon upeita nähtävyyksiä ja näköalapaikkoja, joko ihmisen tai luonnon rakentamia. Historia sen sijaan on lyhyttä, joten retro on täällä antiikkia, eikä oikeasti vanhaa "jo muinaiset roomalaiset" rakennuskantaa ole. Ei kuitenkaan niin pientä tai uutta kaupunkia olekaan, etteikö jotakin kulmaa olisi kyltitetty historialliseksi alueeksi. Ja on paikkoja, jotka pitäisi merkitä historialliseksi alueeksi. Yksi jälkimmäisistä on Winston-Salemin simpukan muotoinen Shell-huoltoasema.

Shell-shaped Shell huoltoasema on Pohjois-Carolinan luomus, joita on tehty kahdeksan kappaletta 1930-luvulla. Erikoisen muotoisen huoltoaseman uskottiin houkuttelevan asiakkaita, mutta tämä toimi valitettavasti vain lyhyellä aikajänteellä. Näin ollen simpukka-Shellit purettiin toinen toisensa jäkeen, ja Winston Salemin huoltoasema on ainoana olemassa.  

Valitettavasti huoltoasema ei ole toiminnassa, mutta se on hyvässä kunnossa. Kurkimme sisään ikkunoista, ja yhden takana näkyi maalipurkkeja ja kyltti "Winston-Salem Conservation". Pikku-Shelli on ilmeisesti hiljattain maalattu paikallisin voimin, jotta kaupunkiin saapuvat kaltaisemme Atlas Obscura -turistit saisimme kaupungista somekuvia ja blogimatskua.



Simpukka-Shellistä innoittuneena poikkesimme myös High Point-nimisessä kaupungissa katsomassa isoa sukkalaatikostoa. Laatikosto on rakennettu 1920-luvulla kalustekaupan mainokseksi, ja se on sittemmin entisöity meille omituisten paikkojen perässä ajeleville turisteille.


Päivä oli pilvinen ja hikinen. Pilvet roukkuivat tummina ja iltapäivälle oli luvattu ukkosta. Nykyisen matkalaukkumme vetoketju oikkuilee ja yksi neljästä pyörästä on pois pelistä. "Ja ihan siitä syystä" poikkesimme Greenboron Marshalliin :D Innostuin vähän vaateosastolla, ja mennessäni sovittamaan löytöjäni sovitus-hostess huomautti, että sovitettavien maksimimäärä olisi kymmenen. Sovitustilassa oli Definitely, Possibly ja Tomorrow -koukut, joista ensimmäinen oli korkannut irti. Tästä lienee syy rajoitukseen max. kymmenelle vaatteelle.

Kotimatkalla alkoi sataa. Moottoritien infotaulu kertoi pahasta myrskystä ja vuokra-automme näyttö ilmoitteli samaa. Ukkonen saapui kuitenkin vasta saavuttuamme perille, ja kauppareissusta palattuamme se oli ohise. Niin oli myös moottoritien ruuhka.

Yövymme Sleep Inn -lentokenttähotellissa Durhamissa moottoritien varrella. Ilmastointikoneen termostaatti ei toimi, putket huokailevat kuin sukellusveneessä ja tyynyt ovat jo toista yötä surkeat. Isot linjat ovat kuitenkin kunnossa. On siistiä, oven alta ei paista valo ja Wi-Fikin pelaa hyvin. Valtakunnassa on kaikki hyvin.