Kulttuurien sulatusuuni

Istuimme aamupalalla hotellin aulassa, kun sisään alkoi lappaa intialaisen näköistä porukkaa. Miehet liihottelivat toogissaan, ja naiset olivat täydessä tällingissä, toinen toistaan upeammissa sareissa. Yhdeksältä aamulla! Syykin selvisi, nämä sadat bangladeshilaiset olivat kerääntyneet hotelliin jonkunlaiseen tilaisuuteen tai juhlaan. Juhlasali oli peitetty valkoisilla lakanoilla, ja oli meillä naurussa pitelemistä, kun juhlaväki oli jättänyt kenkänsä salin ulkopuolelle. Naiset omalle ovelleen..

Ja miehet omalleen..

Vuokra-autollamme oli ajettu vain 3512 mailia saatuamme sen käyttöön lauantaina. Olemme ajaneet sillä lyhyitä noin 130 mailin päivämatkoja New Yorkista Washington D.C. nurkille. Tänään oli aika tankata pikkumöhkö, polttoaineen maksaessa 2,69 dollaria gallonalta.

Olemme käyneet upeassa Washington D.C:ssä aiemminkin, joten tällä reissulla emme käyneet keskustassa lainkaan. Donaldille olisi voinutkin olla tietynlaisia terveisiä, mutta Donald ei ollut kotona tänään, koska hän on Theresan luona Lontoossa. Niinpä ajoimme Richmondiin tutustumaan sen hienoihin virkistysalueisiin merenlahden rannalla ja vanhalla ruukkialueella. Tullitiet ovat näillä korkeuksilla vähenemään päin, joskin niitä joissakin kaupungeissa on.

Tredegarin ruukki on ollut alueellisesti merkityksellinen teollisuusalue siviilisodan ja erityisesti toisen maailman sodan aikana. Kuihduttuaan suurin osa rakennuksista on hävinnyt kartalta. Richmond on hienosti remontoinut ja ottanut käyttöön ne osat rakennuksista, joita vielä on pystynyt hyödyntämään, sekä tehnyt ranta-alueesta mukavan virkistysalueen kaupunkilaiselle.


Merenlahden yli on rakennettu omat sillat kevyelle liikenteelle. Lisäksi lahdessa pilkottaa vanhojen rautatiesiltojen tukirakenteita, jotka kertovan teollisuushistoriasta.


Belle Islella on aiemmin asuneet ruukin työntekijät, mutta asumukset ovat sittemmin tyhjentyneet ja muuttuneet raunioiksi. Nykyisin Belle Isle on suosittu ulkoilualue, johon ihmiset tulevat piknikille, patikoimaan, pyöräilemään, uimaan tai ihan vain nauttimaan luonnosta. Belle Islen kulkusilta, joka roikkuu moottoritiesillasta vaijereilla, kuvaa mielestäni amerikkalaista ajatusmaailmaa täydellisesti. Lopputuloksen ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä, kunhan se on halpa ja nopea toteuttaa, ja se toimii.


Richmondissa yhdistyy monta veetä: Vehreys, virkistys, vesistö ja varakkuus. Olisi ollut mukava jäädä kaupunkiin yöksikin, mutta kuskin teki mieli moottoritielle. Matkan jatkaminen oli järkevää myös sikäli, että parin seuraavan päivän ajomatkat olisivat mukavan lyhyitä.


Richmondista ajoimme etelän suuntaan I-85 valtatietä kohti Durhamia. Matkalla kävimme vähän ostoksilla ja majapaikkaan saavuttuamme syömässä Golden Corral buffetissa. Olemme saapuneet Pohjois-Carolinan puolelle ja yövymme pienehkössä Hendersonin kaupungissa, jossa polttoaine maksaa enää 2,29 dollaria gallonalta.

Hotellin Wi-fi toimii poikkeuksellisen hyvin, joten kerrankin blogipäivitys valmistuu  ihmisten aikaan. Ennätän vielä katsoman loppupuolikkaan HGTV-kaapelikanavan Good Bonesista.