Tämä on ollut pitkä päivä. Kotoa on startattu jo ennen kuutta, lyhyen työpäivän jälkeen nautittu päivällistä Aspire Loungissa ja matkustettu yhden lyhyen pompun kautta Atlantin yli New York Cityyn. Lentokentältä oli lyhyt taksimatka Best Western Jamaica Inniin, ja matka maksoi noin 20 dollaria tippeineen. Hotellikin on odotusarvoa parempi ja siistimpi. Mielenkiinnolla odotan aamiaista, onko tarjolla muuta kuin bageleita, kahvia ja donitsia.
Lensimme Iceland Airilla, 1,5 tunnin välilasku oli Reykjavikissa. Siellä täytimme vesipullot juoma-automaatissa, varmaan ensimmäisen ja viimeisen kerran tällä reissulla. Se oli hyvää kuin kotona. Jatkossa sitten pullovettä, koska vaikka hanavettä täällä voisi juoda, niin se on hirveän makuista.
Iceland Air oli yhtä hajuton ja mauton kuin pohjoismaiset sisarensa Finnair tai SAS. Ei ruokaa, ei juomaa, ei hymyä. Kierros Pepsi Maxia, kahvia tai teetä, ja loput maksettiin omasta kukkarosta. Myös kuulokkeet (6€) ja netti (12€) olivat maksullisia. Never again. Paitsi kotimatkalla.
Iceland Airin turvallisuusvideo mainosti Islannin upeaa luontoa. Hyvää työtä mainostoimistolta, tosin itse asia jäi sivujuonteeksi.
Keflavikin kenttä yllätti koollaan ja siisteydellään, ja henkilökuntaa oli joka tiskillä vähintään riittävästi. Joskus siellä on ehkä vilkkaampaakin.
Laskeuduimme JFK:lle iltakymmenen maissa. Lentokenttämuodollisuudet sujuivat nopeasti ja olimme hotellilla ennen puolta yötä. Tässä kohtaa helatorstai kotimaassa oli valjennut, ja kello oli aamuseitsemän. Meillä oli takana taitettua matkaa vuorokausi.
Joonas nukahti ennen kuin ennätin kunnolla aloittaa kirjoittamisen hotellilla. Uni tuntuu maistuvan huonosti nukutun yön jälkeen, vaikka sisäinen kello onkin aamupäivässä. Alkaa kirjoittajankin silmiä painaa tämä valvominen. On aika ottaa kauneusunet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti