Iso Omena on tyly, ruma ja ruuhkainen, ja samalla ystävällinen, kaunis ja tahaton kuin ylivilkas lapsi. Kaupan kassalta ei irtoa hymyä, mutta sen että metrosta ulos astuu, tulee joku kysymään, tarvitseeko muukalainen apua suuntien kanssa. Koditon makailee jalkakäytävällä nyssäköidensä kanssa, kun vieressä rakennetaan uutta trendikästä puistoa ja toinen toistaan upeampaa muistomerkkiä. Liikkuminen kävellen on hidasta ja autolla mahdotonta. Manhattan on remontissa. Liikenteen ja remonttien melu sekä ihmisten pölinä on korvia huumaavaa. Täällä hukkuu ihmisvilinään ja elämisen ääniin. Täällä löytyy perspektiiviä omaan olemiseen. Täällä saa tuntea itsensä todella pieneksi.
Osallistuimme tänään kahdelle Walks of New York kävelykierrokselle. Kävelykierrokset ovat helppo ja hauska tapa tutustua johonkin kaupunginosaan tai teemaan lyhyessä ajassa. Kävelykierrokset ovat aina oppaidensa näköisiä, ja niiden sisältö ei täysin vastaa historian todellista kulkua, ja jutut ovat osin väritettyjä ja asenteellisia.
Aamukierroksen oppaamme Daniel vei meidät Liberty Islandille Vapauden patsaan juurelle, sekä Ellis Islandille, jonka kautta yli 22 miljoonan siirtolaisen matka on kulkenut Amerikan mantereelle. Sää suosi, kierros onnistui teknisesti hyvin, ja oppaamme oli puhelias ja miellyttävä. Täytyy kuitenkin sen verran sanoa, että kokonaisuutena kierroksesta tuli vähän pannukakku. Meillä on monta superhyvää kokemusta onnistuneista kävelykierroksista, ja Danielilla on hieman opittavaa oppaan urallaan.
Vihdoin pääsin käymään Vapauden patsaalla. Vuonna 2008 lautalle oli tolkuttomat jonot emmekä halunneet viettää puolta päivää jonottamalla. Toisella kertaa Nykissä käydessä, Vapauden patsas oli remontissa. Tällä kertaa varasimme paikat kävelykierrokselle kotimaasta. Madamen kruunuun emme päässeet käymään, mutta helmojen alle kuitenkin.
Aamulla Battery Parkin lauttaterminaali oli rauhallinen ja pääsimme lauttamatkalle jonottamatta. Lautalla oli upea nauttia lämpimästä aamusta ja Manhattanin silhuetista, koululaisten huutaessa ja kiljuessa ympärillä. Melua ei täällä pääse karkuun kuin unessa.
Vapauden patsaan näin parhaiten lautalta. Oli huikeaa lähestyä tätä ikonista patsasta soihtu ojennetussa kädessä, ja sitten ohittaa häneltä läheltä rantaa täydelliseltä valokuvausetäisyydeltä.
Oppaamme nimesi eri matkaseurueet maittain, ja hyödynsi tätä lauttamatkojen ja omatoimisten tutustumisjaksojen jälkeen huutelemalla seurueiden nimiä: Finland! Switzerland! Texas! Arizona! Vegas! Japan! Tämä toimi hyvin ja oli tarpeellista, koska tämän tästä Japania piti etsiä, Texasia hoputtaa mukaan virvokkeiden parista, ja Arizonan vuoksi melkein saada sydänkohtaus. Muutaman kerran opas uhkasi alkaa itkemään, mutta tämän kuten sydänkohtauksenkin hän jätti toteuttamatta.
Pääsimme tutustumaan Vapauden patsaaseen jalustan kuvaustasanteelta. Tästä näkövinkkelistä saattoi vain todeta, että Madamehan on vähän pullukka.
Oppaamme tähtihetki oli perhepotrettien ottaminen Vapauden patsaan alta, tähdenmuotoiselta linnoitukselta. Daniel kävi maahan pitkäkseen ottaakseen sarjan hauskoja kuvia kustakin perheestä. Smily Face! Funny Face! Strong Statue of Liberty Face! kaikui muurilla, kun maa toisensa jälkeen kävi kuvattavana.
Vapauden patsaan rakentaminen ja projektin rahoittaminen on ollut kotikutoinen ja hullu projekti, ja sen yksityiskohdista olisi saanut pienellä pohjatyöllä rakennettua hyviä tarinoita. Danielin oppikoulumainen lähestymistapa ei kuitenkaan tukenut tarinankerrontaa ja informatiivisesti kierros jäi vähän ohueksi.
Suurin osa aamupäivän kierroksesta käytettiin Vapauden patsaalla jonotellen, katsellen vanhoja valokuvia ja ottaen uusia. Sitten oli vilkutettava Madamelle ja palattava lautalle.
Ellis Islandin osuus kierroksesta meni läpijuoksuksi, ja kierroksen päätteeksi turisti jäi puistoon ihmettelemään, että mitä tästä opittiin. Saarella olisi saanut opiskella siirtolaisuuden historiaa itsenäisesti, mutta koululaisten hulina ja nälkä veivät voiton kävelijöistä ja palasimme Manhattanille keräämään voimia iltapäivän kävelykierrosta varten.
Iltapäivän Lower Manhattan ja One World Observation kävelykierroksemme opasti loistava Alice. Kävelykierros pyöri vahvasti 9/11 World Trade Center -terroristi-iskun tapahtumien, sen uhrien ja sankaritarinoiden ympärillä. Humoristisesti värittäen, ajoittain hiljentyen, dramatisoiden ja patrioottisesti maailmanrauhaa korostaen. Alice oli tehnyt kotiläksynsä.
Kierros alkoi Church Streetin ja Barkaleyn kulmauksesta olevan kirkon portailta, josta jatkettiin WTC-isku-uutisoinneista tunnetun "palomiesten kirkon" puistossa. Romahtaneet kaksoistornit aiheuttivat betonimyrskyn koko Manhattanilla ja vaurioitti täyttömaalle rakannetun Lower Manhattanin perustuksia. Tämä pieni kirkko säilyi vahingoittumana eikä betonipölykään päässyt sinne sisälle.
Nyt seuraa uutinen. WTC-torneja ei ollut vain kahta vaan seitsemän. Ja kaikkien tilalle on tulossa uusia torneja. Kaksoistornit on museioitu rakentamalla niiden paikoille suihkulähteet. Muiden tornien tilalle on rakennettu tai suunnitteilla vastaavat tornit, mutta kysyntää uusille toimistotiloille tältäpaikalta ei ole enää entiseen malliin. Tämä hidastaa tornitalojen aloitusta. Korkein ja tunnetuin on jo valmis, Freedom Tower. Sortuneiden kaksoistornien viereen rakennetussa yli 100-kerroksisessa pilvenpiirtäjässä on näköalatasanne, jonne pääsisimme kierroksemme lopuksi ihailemaan näkymiä.
Vaan toistaiseksi olemme vielä maassa, Ground Zeron viereisessä uudessa puistossa, keskustelemassa pelastuskoirista ja taiteesta. Puistoon on sijoitettu kaksoistornien välissä sijainnut ja iskussa vaurioitunut maailmanrauhaa kuvastanut pallukka. Pallukan suunnittelija oli taideteoksen löydyttyä ohjeistanut hävittää pallukka, koska hän koki epäonnistuneensa niin kovasti. Mutta iskusta sisuuntuneet amerikkalaiset eivät epäonnistumista allekirjoitaneet, ja niinpä pallukka löytyy edelleen paikalta. Ei aivan vanhalta paikalta, mutta ihan välittömästä läheisyydestä.
Ja ne suihkulähteet ovat pysäyttävät. Kumpikin eekkerin kokoinen torninsa on allas, johon putoaa vettä pienistä putkista, yksi putki jokaista uhria kohti. Uhrien nimet löytyvät altaan reunoilta. Symboliikka ja yksityiskohdat ovat tarkoin mietittyjä. Kymmenen vuoden kinastelu siitä, mitä paikalle tultaisiin tekemään, on tuottanut hienon lopputuloksen. Kokonaisuus puhuttelee aidosti meitä ihmisiä, jotka WTC-iskut aikanaan koimme.
Alice opasti meidät hienosti, humoristisesti ja tapahtumia kunnioittaen läpi iltapäivän Lower Manhattan-kierroksen. Päivän päätteeksi kävelimme päivän kolmannen turvatarkastuksen, katselimme hissimatkalla 3D-videon Manhattanin kehityksestä ja kiersimme Freedom Towerin "One World Observatoryn" näköalatasanteen. Siellä töröttää Madame Vapauden patsas, ja kymmenet veneet suihkivat Hudson-joella.
Upper Manhattanilta erottuu Empire State Building, jonka vasemmalla/pohjoispuolella hotellimme Hotel Newton sijaitsee. Ja muutamaa muu rakennus kuvassa myös.
Klassinen Brooklyn Bridge ansaitsee paikkansa.
Ja Freedom Towerin vierellä uusi puolityhjä WTC 2 ja alhaalla kaksoistornien Reflection Pool -altaat.
Lämmin keli, täysi kävelykierrospäivä ja aikaero väsytti meidät totaalisesti tänään. Nykki on kaiken valvomisen ja kävelemisen arvoinen, mutta harvoin blogi jää minulta kirjoittamatta. Kaksi päivää tätä hullunmyllyä riittäköön siis tältä erää. On aika ottaa auto alle ja suunnata moottoriteille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti